”Väärää” kehitystä – lentokorvausasiat tuomioistuimissa?

Tutkijan itseluottamusta vie eniten havainto, että hänen ennakoimaansa kehitystä ei tapahdu, toisin sanoen maailma toimii toisin, mitä hän ennakoi. Tutkijat ja etenkin access to justice -tutkijat ovat suureen ääneen valitelleet tavallisen ihmisen oikeussuojan heikkoutta. Järkevä kuluttaja-palkansaaja ei lähde oikeustaisteluun, jos vastassa on suuri yritys, oli hän miten oikeassa tahansa. Oikeudenkäynnit ovat arvaamattomia, ja kantaja voi hävitä niin sanotun varmankin jutun. Apua tällaisiin tilanteisiin tarjoavat kollektiivisen oikeussuojan ja viranomaislähtöisen oikeussuojan nimellä tunnetut kehitelmät. Ensimmäisessä kuluttajat tai muut heikot oikeudenhakijat turvautuvat joukkovoimaansa; he yhdistävät voimansa ja pärjäävät vahvallekin vastapuolelle. Toisessa taas kuluttaja tai vastaava oikeudenhakija saa apua viranomaiselta, esimerkiksi kuluttaja-asiamieheltä. Viranomainen ottaa asian ajettavakseen, usein sitoutuen maksamaan jopa vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos oikeudenkäynti päättyy oikeudenhakijan häviöön. Kumpikaan konsti ei ole ollut Suomessa menestystarina. Viranomaisten apu on jäänyt pienimuotoiseksi, joukkokanteet taas ovat toistaiseksi epäonnistuneet.

Lentokorvausasiat ovat esimerkki uudesta ilmiöstä. Tällaisessa asiassa matkustaja on peräämässä lentoyhtiöltä lakisääteisiä korvauksia siitä, että yhtiön lento myöhästyi tai peruuntui. Se taas on hyvin tavallista. Lentoyhtiöt ovat tunnetusti kitsaita maksajia, jotka vitkuttelevat viimeiseen saakka. Yhtiöt luottavat siihen, että valtaosa matkustajista luovuttaa lopulta eivätkä sinnikkäimmätkään lähde käymään oikeutta lentoyhtiön kanssa. Siinä yhtiöt ovat oikeassa. Matkustajalle, joka omin päin ja omilla rahoilla lähtee tällaiseen uhkayritykseen, pitäisi oikeastaan määrätä holhooja!

Maailma kuitenkin muuttuu. Markkinoille on tullut kaupallisia yrityksiä, jotka ottavat tällaiset korvausasiat ajaakseen tavallisesti nippuina, yritykset vastaavat oikeudenkäynnin kustannuksista sekä sitoutuvat maksamaan mahdolliset korvaukset vastapuolelle tämän oikeudenkäyntikuluista, jos tämä menestyy asiassa. Voittonsa nämä korvausyritykset (nimitys tässä) keräävät voitto-osuuksista (ne saavat osan voitetusta korvauksesta, enimmillään 30 prosenttia) sekä siitä, mitä vastapuoli määrätään maksamaan oikeudenkäynnin kustannuksia. Matkustajalle järjestely on helppo ja riskitön keino saada lentokorvaukset edes osaksi. Yksittäisistä korvausalan (jollaiseksi tällaista toimialaa kai pitäisi kutsua) yrityksistä tunnetuin on Lentoapu, vaikka samoja palveluja tarjoaa jokunen pienempi yrityskin. Korvausalan liikevaihto on yllättävän suuri asiamääristä päätellen. Joissakin käräjäoikeuksissa näiden lentokorvausasioiden määrä on jo puolet kaikkien laajojen riita-asioiden määrästä, toisin sanoen tällaisia asioita on uutisen mukaan tällä hetkellä tuhatkunta. Lentoapu kertoo markkinoinnissa voittavansa uskomattomat 95 prosenttia oikeudenkäynneistä.

Prosessioikeuden tutkijaa kiinnostavat käsitteet ja nimet. Uudelle ilmiölle tarvitaan ensimmäiseksi oma nimi: yhteismitallinen nimi voisi olla kaupallinen oikeussuoja tai yksityinen oikeussuoja. Nimitysten konnotaatio ei ole paras mahdollinen, mutta nimitys kertoo joko toiminnan tavoitteen (voiton hakeminen) tai toiminnan harjoittajan ominaisuuden (kyseessä ei ole julkinen valta). Oli niin tai näin, nimi solahtaa hyvin kolmiyhteyteen: kollektiivinen oikeussuoja, viranomaislähtöinen oikeussuoja ja kaupallinen oikeussuoja. Seuraavaksi on nimettävä toimijat tässä oikeussuojassa. Korvausyritys voisi pitää tämän nimityksen: se vertautuisi kaupallisen perinnän vastaavaan toimijaan eli perintäyritykseen, puhekielessä huonoa mainetta kantavaan ”perimistoimistoon”. Matkustaja voisi olla nomenklatuurassa yksinkertaisesti päämies; samalla hän on toki myös asianosainen, jos kannetta ajetaan hänen nimissään. Päämiehen valitseminen muodolliseksi kantajaksi antaa kylläkin taktisia etuja, niistä vähäisin ei ole pääsy sosiaalisen kulusäännön piiriin (OK 21:8c). Korvausyrityksen ei kannata ajaa asiaa omissa nimissään, mikä muutoin olisi selkeä konstruktio.

Taloustieteilijä kysyisi tässä vaiheessa, lupaako liikeidea riittävän tuoton toiminnasta. Vastaus on kyllä: toimintaa on ollut muutamia vuosia, joissakin lähteissä mainitaan sen alkaneen vuonna 2022. Korvausala näyttää lisäksi koko ajan laajenevan. On kuitenkin ilmeistä, että liikeidealla on lukuisia reunaehtoja, joiden tulee vallita samanaikaisesti. Liikeidea edellyttää kattavaa ja yksityiskohtaista lainsäädäntöä, asioiden on oltava huomattavan samanlaisia, oikeudenhaltija (tässä siis matkustaja) kerää ja luovuttaa oikeudenkäyntiin tarvittavan asiakirja-aineiston, prosessilain on omaksuttava hävinnyt maksaa -periaate, asioita on oltava paljon, ja tärkeimpänä reunaehtona, oikeudenkäynneissä tarvitaan pitkä voittojen sarja. Lentokorvauksissa nämä ehdot täyttyvät, sekä Suomessa että nähtävästi myös muissa pohjoismaissa. Monissa Euroopan maissa asia on toisin. Toiminta kaatuu siihen, että hävinnyt osapuoli ei joko ole velvollinen korvaamaan oikeudenkäyntikustannuksia tai korvausvelvollisuus on aivan nimellinen. Pelkkä voitto-osuus korvauksesta tuskin riittää rahoittamaan oikeudenkäyntejä. Muutoinkin näyttää siltä, että kaupallisella oikeussuojalla ei oikeuksiin pääsyn aukkoja paikata. Reunaehdot harvoin täyttyvät edes kuluttajasaatavissa. Tämän oikeussuojan muodon käyttöala jää sen sisarinstituutioiden tapaan spesifiseksi. Siitä huolimatta se on jälleen askel matkalla kohti parempaa oikeussuojaa. Oikeussuojahan on vanhan sanonnan mukaan aina horisontissa: se kulkee vain kauemmas, kun sitä kohti kuljetaan.

Sosiologi jää miettimään, miten lakimieskunta ja suuri yleisö suhtautuu uuteen toimintaan ja markkinoille tunkeutuneeseen tulokkaaseen. Uutisessa haastateltiin tuomareita, ja uutista sai vapaasti kommentoida. Uutinen keräsikin odotetusti runsaasti kommentteja. Kommentteja kirjoittaneet asettuivat lähes sataprosenttisesti lentoyhtiöiden puolelle. Päiviteltiin, miten ihmiset kehtaavat vaatia tällaisia suuria korvauksia pikkuviivästyksistä, jotka eivät lomanviettoa haittaa! Kirjoittajat tuntuivat autuaasti unohtaneen, että kaikki lennot eivät ole lomalentoja ja että viivästykset voivat kestää päiviä. Omakohtainen ennätykseni on kolmen vuorokauden odotus Keralassa (eli Intiassa). Näin vahva moraalinen suuttumus heijastaa ajatusmallia, jossa oikeuksien perääminen on jotenkin noloa, ehkä suoraan häpeällistä. Vastaava kulttuuri kohdataan Kaukoidässä; myös kiinalainen ja japanilainen kulttuuri vieroksuu oikeudenkäynteihin lähtemistä. Riitapuolille ei ole kunniaksi, jos he eivät pysty yksityisesti sopimaan erimielisyyksiään. Länsimaalainen ei tällaista alistumista ymmärrä: hänen mielestään on selvää, että kansalaisilla on paitsi juridinen myös moraalinen oikeus pitää kiinni oikeuksistaan. Lentoyhtiöillä luonnollisesti ei ole mitään tällaista kulttuurista käyttäytymismallia vastaan.

Tuomareita sen sijaan täytyy kiitellä: he olivat haastattelussa tasapuolisia ja analyyttisiä. Kankea siviiliprosessi ei heidän mukaansa taivu tällaisiin asioihin. Tähän on helppo yhtyä, sillä tavanomainen riita-asian oikeudenkäyntiformaatti on juttutyypissä ylimitoitettu – formaatti on suunniteltu ja tarkoitettu isompiin asioihin. Lentoyhtiöiden taktiikasta haastateltavat tuomarit sanovat varsin pahasti. Yhtiöt, kärjessä oma Finnairimme, viivyttävät asian käsittelyä vaatimalla lähes aina suullista käsittelyä, vaikka sellaista ei näin yksinkertaisessa ja helposti käsiteltävässä asiassa tarvita. Kirjallinen käsittely riittäisi 99,99 prosentissa asioita (tämä on oma arvaukseni). Kasvava työmäärä mainitaan huolena mutta vain ohimennen. Tuomioistuinten työtilanne tuskin kiinnostaa muita kuin lakimiehiä, mutta ongelmahan tällainen asiamäärän hyppäys toki tuomioistuimelle on. Kysymys kun ei ole kertaluonteisesta asiaryöpystä, esimerkkinä puukartellikanteet. Niistähän käräjäoikeudet kunnialla selvisivät.

Risto Koulu

Media: YLEuutiset 15.2.2026: ”Finnairin lento myöhästyi matkustajien yllättävän vessahädän takia – korvauksista vuosien oikeustaistelu”.

Aikaisempia blogiuutisia aiheesta: ”Tuomioistuimet äänessä – hyvää vai huonoa julkisuutta?” Julkaistu 11.2.2026.

Kirjallisuutta: Koulu, Risto : Oikeuksiin pääsyn rahoittaminen. COMI 2000. Ladattavissa myös helda/open books.

Asiasanat: lentoyhtiöt, lentokorvaukset, kaupallinen oikeussuoja, access to justice, oikeuksiin pääsy, yleisön reaktiot, tuomioistuinten mielipiteet, vähäisten asioiden oikeudenkäynti, suullinen käsittely