Kaksi vuosikymmentä blogisivua

Blogeista ja kotisivuista puhutaan paljon; usein ne myös sotketaan keskenään. Kotisivu on tyypillisesti esittelysivu: se kertoo joko ihmisestä tai yhteisöstä. Siihen tehdään vain harvoin muutoksia. Blogisivulle taas lisätään – eli sitä päivitetään – uutta sisältöä. Blogi kommentoi ajankohtaisia tapahtua tai, kun kysymys on henkilökohtaisesta blogista, kokemuksia, arkielämän ”sattumia”. Blogeista puhutaan niin usein, että kuulijat saavat kuvan yleisestä ilmiöstä. Jokaisella itseään arvostavalla henkilöllä, etenkin akateemisella tutkijalla, on oma blogisivunsa. Sitä hän päivittää ahkerasti, vähintäänkin kerran viikossa. Sivulla on lisäksi on vakiintunut lukijakunta, joka seuraa sivua säännöllisesti. Kuva on harhaanjohtava: aktiiviset blogit ovat päinvastoin melkoinen harvinaisuus. Tosin vuoden 1991 jälkeen (tuolloin tuli www-alusta käyttöön) blogisivustoja oli helppo luoda, joskin vasta vuosituhannen vaihde toi ne asianharrastajien piirin ulkopuolelle. Ehdoton valtaosa blogeista on kuitenkin epäaktiivisia tai suoremmin sanottuna kuolleita. Tämä paljastuu, koska niiden viimeiset uutiset ovat vuosien, joskus vuosikymmenten takaa. Lukijansa tällainen blogi on toki menettänyt kauan aikaisemmin.

COMIn blogisivu lienee (näyttöä tästä ei ole) vanhimpia, edelleen aktiivisia blogisivuja. Sivu otettiin käyttöön vuonna 2005. Silloin blogi oli vielä oikeustieteen maailmassa mainitsemisen arvoinen uutuus. Sivun suunnitteli ja toteutti graafikko Kalle Järvenpää (sittemmin Kalle Järvenpää Design). Sivu kylläkin kaatui aineistotaakassaan vuonna 2022. Se jouduttiin rekonstruoimaan, jolloin sen ulkoasu hieman muuttui, muun muassa alasivujen määrä väheni. Uudistamisesta vastasi mikkeliläinen Verkkoverstas Oy. Yritys onnistui jopa pelastamaan valtaosan kadonneesta sisällöstä, vaikka vuosien 2005–2017 uutisaineistoa hävisi lopullisesti. Joskus ne muualla säilyivät. Muutamat uutiset, esimerkiksi selostukset tärkeimmistä tutkijaseminaareista valokuvineen, olivat onnekkaasti tallella paperitulosteina. Näin muun muassa tiedot tieteellisistä seminaareista, usein jopa pidettyine alustuksineen, ovat jälkipolvien käytettävissä, jos joku aatehistorioitsija on niistä kiinnostunut.

Sivun aineiston katoaminen oli kuitenkin samalla varoitus: se muistutti sähköisen aineiston säilymisen hataruudesta. Tästä syystä laajempaa mielenkiintoa omaavat ja aikaa kestävät uutiset päätettiin koota ja julkaista erikseen niin sanottuina blogikirjoina, ensimmäinen niistä on ”Valitut uutiset 2017–2020”. Tämä ensimmäinen blogikirja on sähköinen. Sen molemmat painokset (alkuperäinen 2022 ja laajennettu 2023) ovat luettavissa blogisivun lisäksi Helsingin yliopiston julkaisuarkistossa (Helda). Käytäntö takaa uutisten säilymisen, jos suurilta maailmankatastrofeilta vältytään. Uutisia sivulla tulee nykyisin niin paljon, että seuraava blogikirja tulee kattamaan vain kolme uutisvuotta eli vuodet 2023–2025.

Uutisten julkaisuvauhti on ollut viimeisen vuosikymmenen standardi: kuukaudessa ilmestyy kaksi uutista, joskus enemmän, harvoin yhtä uutista vähempää. Ne ovat pääsääntöisesti lyhyitä (500–600 sanaa eli 2–3 sivua), joskin muutamat uutisaiheet ovat keränneet jopa kymmenkunta sivua, mikä alkaa olla blogiuutisissa ehdoton yläraja. Linkkejä uutisissa käytetään paljon, vaikka niistä on huonoja kokemuksia. Linkit vanhenevat nopeasti eivätkä enää vie lukijaa alkuperäislähteelle. Tästä syystä vaikeasti löydettävä tai katoamisvaarassa oleva aineisto on monesti blogiuutisen liitteenä, vaikka se tuo uutisiin lisää pituutta. Ajankohtaisissa uutisissa tausta-aineisto on välttämättömyys. Muutoin aikanaan ajankohtainen uutinen on muutaman vuoden päästä vailla kontekstia.

Uutisaineisto on kahdessa vuosikymmenessä kokenut melkoisen muutoksen. Aluksi uutiset olivat lyhyehköjä tapahtumatiedotteita ja ilmestymisuutisia lyhyine esittelyineen; myös tutkijaseminaarit saivat usein jälkikäteisen selostuksen. Opetukseen liittyvät uutiset olivat nekin tavallisia. Eri kurssien ja opetuskokeilujen opiskelijapalautetta selostettiin ja yritettiin analysoida tai edes ymmärtää, tosin joskus heikolla menestyksellä: palaute kun oli välillä tyyppiä ”kurssi on niin huono, että sille ei millään pääse”. Sittemmin uutiset alkoivat painottua yhä vahvemmin tiedepolitiikkaan, oikeustieteen tutkimuksen virtauksiin sekä oikeuspolitiikkaan. Myös julkisuutta saaneet oikeudenkäynnit, esimerkkeinä KATSOMO-juttu ja puukartellioikeudenkäynnit, saivat omat uutisensa. COMIn blogissa julkaistiin myös akateemista elämää ja kulttuuria kuvaavia uutisia, esimerkkeinä akateeminen muotokuvaperinne ja tiedekunnan arki.

Sivulla on muutama ominaispiirre ellei suorastaan kummallisuus. Väri, räikeä oranssi, valittiin aikanaan varmistamaan näkyvyys: siinä myös onnistuttiin, sivu ja COMIn julkaisut (joissa on sama väri) tunnetaan ”oransseina kirjoina”. Väri jakaa mielipiteitä. Oranssi perussävy on joidenkin mielestä omituinen valinta, joidenkin taas hauskan ”pirtsakka”. Oli niin tai näin, sivun ja julkaisusarjan grafiikka on kestänyt kaksi vuosikymmentä, mikä kertoo sivun suunnitelleen graafikon ammattitaidosta. Blogiuutisten runsas kuvitus oli sekin aikanaan harvinaisuus, eikä kuvitus ole vieläkään blogeissa kovin tavallista. Alkujaan kuvitus liittyi tavalla tai toisella itse uutiseen, mutta uusimmat uutiset seuraavat kuvituksessaan pikemminkin vuodenaikojen vaihtelua, etenkin merinäkymiä. Blogissa oli alkuvaiheessa jopa tuolloin äärimmäisen epätavallinen kommenttimahdollisuus, mutta siitä luovuttiin. Kommentteja tuli harvakseltaan, ja osa niistä oli täysin asiattomia. Luopumispäätöstä kannattaisi ehkä harkita uudelleen. 2000-luvun alussa kommentointi oli ylipäätään outoa ja ennen näkemätöntä, joten kommenttioptiota ehkä olisi aihetta kokeilla uudelleen. Tosin se pakottaa sivun jatkuvaan moderointiin.

Aikanaan alustalta oli luettavissa ja ladattavissa kaikki COMI-julkaisut, mutta vuoden 2022 kaatuminen vei vanhemmilta kirjoilta niiden sähköiset versiot. Uudet kirjat, olivat ne sähköisiä rinnakkaisjulkaisuja tai yksinomaisia sähköisiä julkaisuja, sen sijaan löytyvät sivulta edelleen. Blogisivu oli kauan ainoa julkaisualusta, mutta vuodesta 2022 alkaen COMI-julkaisut ja osa myös vanhoista kirjoista on otettu Helsingin yliopiston Helda Open Books -alustalle. Perussyy rinnakkaisjulkaisuun on pedagoginen. Monet kirjoista on laajassa opetuskäytössä, ja kaksi alustaa takaa kirjojen saatavuuden myös käyttöhäiriöissä. Helda-alustalla on sitä paitsi tietoa latausmääristä, joka mahdollistaa julkaisujen levikin seuraamisen. COMIn sivultahan tämä tekniikka puuttuu. Jotta kirjat saisivat maksimaalisesti näkyvyyttä, käytännöksi vakiintui varsin pian, että tulevasta kirjasta ilmestyy blogisivulla ensin ennakkouutinen ja myöhemmin kirjan julkistamisesta ilmestymisuutinen: usein vielä kirjan saamaa lukijapalautetta käydään läpi omassa uutisessaan. Latausmääristä päätellen näkyvyyden hakemisessa eli huomion herättämisessä onnistuttiin. Yksi erikoisuus blogissa aikanaan vielä oli, että alkuvuosina monet uutiset julkaistiin samanaikaisesti myös Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan blogisivulla (jota tosin kutsuttiin tuolloin kotisivuksi). Rinnakkaisuutisista luovuttiin muutaman vuoden kuluttua, koska se johti pahaan epätahtisuuteen.

Sivun seuraajien määrää on vaikea arvioida. Sen sijaan kommentit antavat viitteitä siitä, mikä on lukijakunnan koostumus eli ketkä sivun uutisia lukevat. Valtaosalla lukijoista on selvästikin akateeminen tausta, he ovat toisin sanoen oikeustieteen, ehkä jossain määrin myös taloustieteen tai yhteiskuntatieteitten tutkijoita. Lukijoissa on hieman yllättäen myös tuomareita ja lainvalmistelun henkilökuntaa. Jälkimmäinen ei kenties ihmetytä, sillä monet sivun uutisista liittyvät suoraan oikeuspolitiikkaan. Sen sijaan tuomareiden kiinnostus ilahduttaa: tuomaritkin ovat kiinnostuneita, mitä tuomioistuimista, oikeudenkäynneistä ja oikeudenkäynneistä kirjoitetaan.

Uutisten sävy tai tyylilaji ei ole herättänyt vastalauseita. COMIn blogin sävy onkin tavallista blogityyliä, kantaaottavaa ja monesti arvostelevaa, ad hominem -argumentteja ja identifioivaa arvostelua toki yritetään kaikin keinoin välttää. Jos uutinen sisältää kielteistä arvostelua (se jossain määrin kuuluu blogikirjoittelun luonteeseen), arvosteluun yritetään liittää kannanotto siihen, mitä pitäisi tehdä tai mikä olisi ollut oikea menettely- tai toimintatapa. Uutinen ei ole koskaan pelkkää moittimista. Sävyä voi näin sanoa konstruktiiviseksi. Toki kannattaa muistaa, että blogiuutisia harvoin kirjoitetaan vain kertomaan, miten hyvin asiat ovat.

Totta on, että nuori vihainen mies (tai nainen) voi pitää COMIn uutisten tyyliä aivan liian kesynä ja aneemisena, vanhempi lukija taas turhan aggressiivisena tai suorastaan rabulistisena. Mutta jokainen kirjoittakoon omalla tyylillään. Blogikulttuurissa on erityisen helppo sanoa, että ”kirjoita ihan niin kuin haluat omaan blogiisi, mutta älä puutu siihen, miten minä kirjoitan!” Keskustelun taso sitä paitsi nousisi, kun vastalauseet tai äänestyslausumat olisivat täysimittaisia puheenvuoroja toisella blogisivulla tai aikakauslehdessä eivätkä ensivaikutelman innoittamia pikakommentteja.

Risto Koulu