Avatar asianajajana

Tekoäly on tunkeutunut oikeustieteen tutkimukseen, oikeudellisiin käytäntöihin sekä oikeustieteen opiskeluun. Opiskelussa siitä puhuminen on jo vanhaa uutisointia: opiskelijat ottavat ensimmäisenä käyttöön teknologiset innovaatiot. Tekoälyä lienee jo vuosia käytetty kirjoittamaan opinnäytteitä kuten seminaarialustuksia, esseitä ja graduja. Tiedekunnatkin ovat alistuneet ilmiöön. Ne ovat myöntäneet, ettei ole takuuvarmaa tapaa erottaa oma hengentuote tekoälyn aikaansaannoksista. Vastuu on virallisohjeissa sälytetty opiskelijoille ja samalla tehty omantunnon ongelmaksi. Tekoälyä saa käyttää, ellei sitä ole erikseen kurssilla kielletty. Tekoälyn käyttämisestä on kuitenkin ilmoitettava. Avoimeksi jää, miten tekoälyn panos ja oma panos lopulta tuodaan esiin. Pelkkä maininta tekoälystä kun ei siinä auta.

Asianajajatkin ovat vuosikausia kirjoituttaneet tekstejään tekoälyllä. Tämä on välillä johtanut kohu-uutisiin maailmalla: tekoäly kun on fabuloinut eli keksinyt omia ennakkoratkaisujaan ja kerännyt niistä sanatarkkoja sitaatteja. Oikeudenkäyntikirjelmät ovatkin alttiita fabuloinnille (tosin riski on tiettävästi myös opinnäytteissä), jos tehtävänanto vaatii lähteiden hakemista. Tekoäly tekee töitä käsketysti. Käyttäjien joukkoon ovat liittyneet, tapansa mukaan, hännänhuippuna tuomarit. On helppo huomata, että tekoäly pystyy kirjoittamaan erinomaisia tuomioluonnoksia eri lähtöihin. Joissakin maissa on laadittu jopa virallisohjeita siitä, mihin tekoälyä saa tuomioistuimissa käyttää ja mitä silloin on syytä varoa. Tunnettu esimerkki on Englannin ”Artificial Intelligence AI. Guidance for Judicial Office Holders” vuodelta 2023. Inhimillistä kylläkin ohje kantaa eniten huolta tuomioistuinten asiakkaiden tekoälyn käytöstä. Lakimiehille on muistutettava, että he ovat vastuussa tekoälyn käyttämistä lähteistä ja viittauksista. Itse asiaansa ajavilta maallikoilta taas on kysyttävä, ovatko he käyttäneet AI-pohjaisia chatbotteja ja miten he ovat tarkastaneet tekoälyn kirjoittaman tekstin. Vaikka ohjeet ovat epärealistisia ja luultavasti hyödyttömiä, ohjeet myöntävät, että monille maallikoille chatbot on ainoa, jolta he saavat asiassaan oikeudellista apua.

Yksi digitalisoitumisen suurista ongelmista on, että ohjeistus, oli se lainsäädäntöä, sisäisiä määräyksiä tai suosituksia, on aina muutaman vuoden jäljessä. Tekoäly nimittäin pystyy enempäänkin kuin tuottamaan käyttökelpoista tekstiä. Se pystyy esimerkiksi esiintymään tuomioistuimissa siinä missä kokenut asianajajakin – ellei jopa paremmin. Ensimmäiset asianajollisen tekoälyn sovellukset ovat jo nähneet päivänvalon, ja uusia on varmasti tulossa. Viime vuoden uutisaiheita oli tekoälyavusteinen maallikkoasianajo. Siinä asianosainen eli ei-lakimies lähetettiin yksin ajamaan asiaansa tuomioistuimeen. Siinä ei ole mitään uutta edes Yhdysvalloissa, koska harvalla palkansaajalla on varaa sellaiseen lakimiespataljoonaan, johon on totuttu amerikkalaisissa tv-sarjoissa. Hän sai kuitenkin mukaansa (eli korvaansa) kuulokkeen, joka oli ajantasaisessa yhteydessä AI-sovellukseen. Tekoäly seurasi oikeudenkäyntiä ja antoi koko ajan ohjeita ”päämiehelleen”. Tekoäly tietenkin tunsi niin sanotun salietiketin sekä pystyi selaamaan oikeudellisia tietokantoja. Tarvittaessa se pystyi jopa puhumaan ”päämiehensä” äänellä.

Tämän vuoden uutisia on asiaa ajava AI-generoitu henkilöhahmo eli tietokonepeleistä tuttu avatar. Sellaisen toimintaa selostetaan FOX NEWS -uutisessa 9.4.2025: ”AI-generated attorney outrages judge”. Siinä maallikkoasianosainen oli tekaissut itselleen tällaisen henkilöhahmon, koska hänellä ei kertomansa mukaan ollut rahaa lakimieheen. Avatar oli komea, hyvin pukeutunut ja erinomaisen kohtelias nuorimies, joka uutisesta päätellen tunsi tuomioistuimen tavat. Avatar-asianajaminen toki rajoittuu etäosallistumiseen eli lähinnä sähköiseen oikeudenkäyntiin, joskin tapauksessa ”päämies” oli paikalla istunnossa ja sai luvan videon esittämiseen. Videossa avatar ryhtyi ajamaan asiaa, kunnes tuomari keskeytti ja tivasi, oliko puhuja ”todellinen” henkilö. Tämän ”päämies” auliisti myönsi, pyysi jopa anteeksi ja vakuutti, ettei hän ollut tarkoittanut mitään pahaa.

Seuraava kehitysvaihe on sekin kohta todellisuutta. Holografia-tekniikka on niin pitkällä, että se pystyy luomaan kolmiulotteisia kuvia eli sellaisia hologrammeja, joihin törmää tieteisaiheisissa elokuvissa. Hologrammi kykenee, toisin kuin avatar, esiintymään myös perinteisissä istunnoissa. Hyvää hologrammia kun ei erota aidosta ihmisestä. Vakuuttavasti argumentoiva ja tekoälyn tiedonhaun kapasiteettia hyödyntävä hologrammi tulee olemaan, näin veikkaan, ikävä vastustaja kenelle tahansa lakimiehelle. Se reagoi nopeasti, ei meni lukkoon eikä tee virheitä. Hologrammista myös pystytään tekemään miellyttävä ja sympaattinen tekoihminen aina tilanteen mukaan.

Tuomioistuimet ovat suhtautuneet kaikkiin sovelluksiin yllättävän kielteisesti. Tekoälyavusteinen omatoiminen asianajaminen on edelleen kokeiluasteella. On luultavaa, että se lopulta kaatuu vaatimukseen, jonka mukaan tekoälyn on suoritettava lakisääteinen ja Yhdysvalloissa osavaltiokohtainen asianajajakoe. Koe sinänsä ei tekoälyä rasittaisi: se luultavasti läpäisisi sen täysillä pisteillä siinä 0.33 sekunnissa, jonka se vastaamiseen tarvitsee. Tekoälyä vain ei kelpuuteta eli oteta kokeeseen. Vielä huonommin on käynyt avatar-asianajamisessa. Kuten uutisesta käy ilmi, esitys keskeytettiin, asianosainen haukuttiin, ja hän sai niskoilleen syytteen oikeuden halventamisesta (contempt of court). Se taas on Yhdysvalloissa vakava juttu. Suhtautuminen hologrammin asianajamiseen on vielä näkemättä, mutta se tuskin on kovin myönteinen. Se kielletään jollakin verukkeella, joista vaatimus asianajajakokeesta on todennäköisin.

Access to justice -tutkija (ja luultavasti moni muukin) on asenteesta totisesti ihmeissään. Jos aidolla ihmisellä ei yksinkertaisesti ole varaa lakimieheen eikä yhteiskunta sellaista kustanna, miksei hän saisi käyttää tällaisia apuvälineitä. Saahan maallikko lukea lakikirjaakin ja laadituttaa kirjelmiään tekoälyllä. Häntä ei jälkimmäisessä saa edes vastuuseen siitä, että tekoäly satuilee eli tekaisee sopivia pykäliä, ennakkotapauksia tai kirjallisuuslähteitä. Maallikolta ei voi edellyttää, että hän tällaiset virheet huomaisi. Totta on, että avatar-asianajaminen tai autonomisesti toimiva hologrammi ehkä vaatii jonkinlaista sääntelyä, jonka ei tarvitse olla lain tasoista. Myös asiaa ajavan tekoälyn eri sovellukset on syytä erottaa. Inkarnaation luomiseen kykenevä tekoäly on selvästi eri tapaus kuin ihmisen omaa toimintaa tukeva tekoäly. Jälkimmäinen on syystä tai toisesta helpompi hyväksyä, ehkä siksi, että se on lopulta pieni muutos. Tästä syystä tekoälyavusteiseen asianajamiseen olisi yksinkertaista siirtyä, kunhan tekniikka saadaan toimivaksi. Tekoälyn pakottamisessa asianajajakokeeseen ei tunnu olevan minkäänlaista logiikkaa. Eihän tällaista koetta vaadita itse asiaansa ajavalta maallikoltakaan. Eri asia on, että kaupallisilta sovelluksilta toki edellytetään kuluttajansuojan mukaista laatua ja näin myös juridista osaamista.

Risto Koulu