Asiavaltuus oikeudenkäynnissä – uusi tutkimus

Tässä sarjassa ilmestyy lokakuussa Risto Koulun tutkimus ”Asiavaltuus oikeudenkäynnissä – este pääsylle oikeuksiin vai suoja oikeutta hakevalle?” Sen teksti kokonaisuudessaan on saatavissa ennakkolukukappaleena tästä.

Asiavaltuus (vanhalta nimeltään asialegitimaatio) on prosessioikeuden peruskäsitteitä. Asiavaltuus antaa oikeutta hakevalle asianosaisen aseman: hän pystyy viemään asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja saa siihen ratkaisun. Ellei hänellä ole asiavaltuutta, hänen kanteensa jätetään tutkimatta. Lisäksi hänen katsotaan hävinneen asiassa. Tällöin hän joutuu sekä maksamaan omat kustannuksensa että korvaamaan vastapuolen kustannukset. Vaikka asiavaltuus on tapana liittää asianosaisen asemaan, myös muunlainen osallistuminen oikeudenkäyntiin vaatii oman asiavaltuutensa. Tällaisen asiavaltuuden tarvitsevat esimerkiksi oikeudenkäynnissä kuultavat sekä väliintulon oikeutta vaativat.

Vaikka asiavaltuus on oikeutta hakevalle tärkeä, prosessilaeissa siitä ei ole yleisiä säännöksiä. Monien soveltamistilanteiden varalta on sen sijaan lukuisia erityissäännöksiä, jotka kuitenkaan eivät tuo selvyyttä tulkintaan. Erityissäännökset päinvastoin näyttävät paradoksaalisesti tuovan mukanaan yhä uusia erimielisyyksiä siitä, kenellä on asiavaltuus. Monet oikeuskäytännön kehittämät tulkinnat sitä paitsi kehittyneet tapauskohtaisiksi ja tilannesidonnaisiksi. Asiavaltuus sisältää tästä syystä rakenteellisen ristiriidan. Yhtäältä tuomioistuimen pitäisi pystyä heti oikeudenkäynnin alussa sanomaan, onko kantajalla asiavaltuus. Jos sitä ei ole, käsittely lopetetaan. Samalla vältytään pitkälliseltä ja kalliilta asian käsittelyltä, mistä kumpikaan riitapuoli ei lopulta hyödy. Toisaalta taas monissa tilanteissa asiavaltuus on tosiseikoiltaan tai oikeudelliselta perusteeltaan niin epäselvä, että asiaa on käsiteltävä pitkälle, jotta asiavaltuudesta kyetään päättämään. Tämä taas johtaa tunnettuun paradoksiin: asia tutkitaan, jotta nähdään, tuleeko se tutkia. Paradoksiin on haettu ratkaisuja, mutta ne joko eivät toimi tai ovat tehokkaita vain osa-alueilla.

Tässä kirjassa analysoidaan asiavaltuuden käsitettä, asiavaltuuden tavoitteita, asiavaltuuden määräytymisen perusteita sekä asiavaltuuden käsittelyä oikeudenkäynnissä. Huomiota kiinnitetään muutostrendiin: asiavaltuus näyttää, muiden asiaan liittyvien prosessinedellytysten tapaan, hitaasti murenevan. Asiavaltuuden laajentuminen näkyy erityisesti niin sanotuissa uusissa asioissa, joilla yksityiset aktiivit ajavat poliittisluonteista agendaa, esimerkkinä ympäristöön ja luontoon liittyvät suojeluvaatimukset. Tällaiset oikeudenkäynnit alkavat pohjoismaissakin yleistyä ja luultavasti laajeta yhä uusille politiikan ja yhteiskunnan osa-alueille. Kirjassa käydään lopuksi läpi asiavaltuustulkintojen kehittymistä muutamissa asiaryhmissä. Niitä ovat perhe- ja jäämistöasiat, immateriaalioikeudelliset asiat sekä niin sanottu ”uudet” asiat.

Risto Koulu on prosessioikeuden professori emeritus (Helsingin yliopisto). Hän on julkaissut lukuisia kirjoja oikeuksiin pääsystä. Nämä kirjat, tämä mukaan luettuna, ovat vapaasti ladattavissa Helsingin yliopiston julkaisuarkistosta (HOB virtuaalitietokanta).