Käytännön taidot -kurssit käynnistyvät jälleen

,

COVID19-rajoitukset ovat iskeneet raskaasti oikeustieteen opetukseen. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa lähiopetus katosi vähäisin poikkeuksin yli kahdeksi vuodeksi tai kauniimmin sanottuna ”korvattiin” etäopetuksella. Siirtyminen etäopetukseen tapahtui yliopiston johdon ukaasilla, joka toi mieleen Neuvostoliiton kuuluisan GOSPLAN-keskusviranomaisen politiikan. Tavoite yrityksille tai tässä tapauksessa opettajille asetettiin keneltäkään mitään kysymättä. Opettajat määrättiin ottamaan kursseillaan etäopetus välittömästi käyttöön. Miten se tapahtuisi, oli opettajan murhe: työnantaja ei todellista tukea eikä voimavaroja siihen antaisi. Kiitos opettajien lojaalisuuden ja uhrautuvaisuuden – niiden varaan ei kannattaisi loputtomiin laskea – etäopetus saatiin toimimaan, aluksi nikotellen mutta lopulta yllättävän hyvin. (GOSPLAN ei sen sijaan onnistunut muussa kuin Neuvostoliiton talouden kaatamisessa.)

Tosin etäopetuksen arki ei ollut niin auvoista, mitä sen äänekkäät vaatijat ja puolustajat esittivät ja edelleen esittävät. Opettajat kyllästyivät puhumaan virtuaalisille ’tyhjille seinille’. Myös osanotto etäopetukseen epäilytti monia. Opettajan tietokoneella oli kyllä auki suuri määrä opiskelijoiden linkkejä. Opiskelijat eivät kuitenkaan tavallisesti suostuneet panemaan kameroitaan päälle. Kun myöskään kysymyksiä tai kommentteja ei juuri kuulunut ja linkit olivat päällä tuntikausia opetuksen päätymisen jälkeen, opettaja kyseli itseltään, oliko linkin toisessa päässä ollut oikeasti ketään. Tenttiosaamisen tasosta päätellen epäilys ei ollut aiheeton. Linkki oli liian helppo napsaista päälle ja lähteä tekemään muuta. Näin luotiin lumeosallistumista. ”Joustavaa” tällainen opetus toki oli opiskelijan aikataulujen kannalta.

Kukaan ei myöskään uskaltanut ääneen sanoa, että OTM-tutkinto sopii erityisen huonosti etänä opetettavaksi, oli käytetty teknologia kuinka edistyksellistä tahansa ja opiskelijat aidosti mukana. Lakimiesammatti on, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi, hyvin ”sosiaalinen” ammatti. Lakimiehen on tultava toimeen ihmisten kanssa: hänen on kyettävä neuvomaan, neuvottelemaan, sovittelemaan ja ajamaan asiaa oikeudenkäynnissä. Tätä kanssakäymisen taitoa ei opita virtuaalisessa opetuksessa. Lakimiesammatteja, joissa suullisen esiintymisen tai laajemmin henkilökohtaisen vuorovaikutuksen taitoa ei tarvita, on vähän. Ennen tuppisuisia juristeja kehotettiin hakeutumaan hovioikeuksiin: siellä pärjäsi, kun osasi kirjoittaa hyvin! Asia erikseen on, että hovioikeudetkin ovat suullisuusperiaatteen myötä muuttuneet eikä tämä viisaus enää päde. Totta on, että lakimiehen työssä juoksevia asioita pystytään nykyisin hoitamaan etäyhteyksin. Tämä ei muuta kokonaiskuvaa. Lakimiesammatteihin tulee varmasti jäämään huomattava inhimillinen elementti eikä henkilökontakteilta tulla koskaan välttymään, oli lakimiesala mikä hyvänsä. Maailmaa, jota Isaac Asimov kuvaa kirjassaan ”Alaston aurinko” (1975), ei tulla näkemään.

Pahiten COVID19-rajoitukset eli lähiopetuksen kielto iskivät tietenkin käytännön taitojen nimellä tunnettuun opetukseen. Tässä opetuksessa opiskelijat tekevät simuloituja tehtäviä kokeneiden lakimiesten, tavallisesti asianajajien, syyttäjien ja tuomareiden, opastuksella. Kurssit järjestetään oikeilla työpaikoilla eli tuomioistuimissa ja asianajotoimistoissa. Näin opiskelijoille yhtäältä välittyy hiljaista tekijäntietoa, jota ei kirjoista löydy. Toisaalta he taas tutustuvat lakimiesten työpaikkoihin, lakimiesten rooliin ja keskeisiin työtehtäviin kurssin kattamalla alueella. Osa opiskelijoista pystyy myös luomaan ammatillisia kontakteja vanhempiin lakimiehiin. On selvää, että ”sosiaalistava” tavoite ei voi toteutua etäopetuksessa: työn sosiologiaa ei virtuaalisesti välitetä. Hiljaisessa tekijäntiedossa se kenties onnistuisi, mutta harva kiireinen asiantuntija suostuu puhumaan tietokoneen ruudulle. Niinpä käytännön taitojen kurssit eräin poikkeuksin ajettiin alas korona-ajaksi, ja niiden järjestäjät määrättiin disponibiliteettiin. Heidän ansiokseen on sanottava, että he ymmärsivät tiedekunnan jääneen sananlaskun mukaisesti puun ja kuoren väliin. Lähiopetuksen kielto kun tuli yliopiston ylimmältä johdolta, ei oppiaineilta.

Lukuvuonna 2022–23 käytännön taitojen kurssit taas alkavat entisin ongelmin. Ensiksikin kaikki oppiaineet eivät ollenkaan organisoi tällaista opetusta. Systemaattisesti sitä tekevät vain insolvenssioikeuden ja prosessioikeuden oppiaineet, vaikka joissakin oppiaineissa on yksittäisiä kursseja. Kursseja tarvittaisiin jokseenkin kaikkiin oppiaineisiin, oikeusteoria ja oikeushistoria poikkeuksina, koska niillä ei ole ”käytäntöä” eikä opetuksella voi hevin olla ”työelämärelevanssia” jos tätä muotisanaa halutaan käyttää. On toki myönnettävä, että kaikkiin oppiaineisiin ei luultavasti löydetä halukkaita ulkopuolisia, jotka tekevät työnsä pro bono periaatteella eli tiedekunnalta palkkiota odottamatta. Kurssihan vaatii, mikä helposti unohtuu, sen vetäjiltä melkoisen työpanoksen. Se jää puuttumaan heidän praktiikastaan ja toimiston tulovirrasta. Toiseksi kysyntä ylittää reilusti käytännön taitojen kurssien tarjonnan, toisin sanoen kursseille ilmoittautuu moninkertainen määrä motivoituneita opiskelijoita, mikä pakottaa karsimaan hakijoita. Kilpailu osanotosta johtaa oppiaineen opettajia rasittavaan suukopuun ja epäilyksiin valintakriteereistä, jotka ovat niin objektiiviset kuin ihminen vain voi keksiä. Yksittäisen kurssin osanottajamääräähän ei voi kasvattaa, koska kurssin järjestäjä, tyypillisesti tuomioistuin tai asianajotoimisto, asettaa sen käytettävissään olevien työtilojensa perusteella. Harva työpaikka pystyy käsittelemään yli 20 hengen ryhmiä. Sitä paitsi tällaisen opetuksen dynamiikka edellyttää pientä ryhmää, ideaali lienee 15 osanottajaa.

Kurssivalikoima on onnistuttu ainakin insolvenssi- ja prosessioikeudessa työllä ja tuskalla säilyttämään. Valikoima on lukuvuonna 2022–23 pääosin ennallaan, joskin yhden kurssin vetäjätoimisto vaihtuu. Valikoimaan tulee lisäksi syyslukukaudella 2022 yksi kokonaan uusi kurssi. Kurssin aihepiirinä on yrityksen saneeraaminen. Vetovastuun tästä liikejuridiikkaan painottuvasta ja samalla liiketalouden lähestymistapaa hyödyntävästä kurssista kantaa asianajaja Robert Peldán (Borenius): mukana ovat myös muut etulinjan insolvenssilainsäädännön asiantuntijat. Kurssi on erinomaisen ajankohtainen. Kansantalouden mittareita lukeva kun pystyy sanomaan, että tämän alan osaamista tullaan lähivuosina Suomessa totisesti tarvitsemaan.

Risto Koulu